Työpaikka-alueeseen perustuva suurkunta voi kuulostaa aluksi houkuttelevalta joukkoliikenteen, työpaikkojen, elinkeinoelämän ja erityisesti kaavoituksen kannalta. Kun tarkemmin asiaan perehtyy, niin huomaa, niin seudullinen yhteistyön kautta tehdään jo maakuntakaava, ylläpidetään Lakesin toimintaa, yhteisesti on tarkoitus houkutellaan työvoimaa ja markkinoida aluetta.
Aluksi voisi kuulostaa houkuttelevalta, että yhteistyöllä säästettäisiin ja palvelut tehostuisivat ja tulisivat tasa-arvoisemmaksi. Aivan kuin suurempi yksikkö voisi massatuottaa paremmat palvelut. Tarkemmin katsottuna vesilaitoksen lasku tulee yhteiseltä Aqualta, hammaslääkärikutsu Oivalta ja katuja pitää kunnossa Lahden kanssa yhteinen kuntatekniikka. Kouluuntuloilmoitus ja päiväkoti-ilmoitus sentään tulee vielä Hollolan kunnalta, samoin kaavoitusilmoitukset. Koulupuolella etappihanke ja koulukuljetuslogistikko sekä yhteissuunnittelu on yhteistä.
Siksi ehdotan, että yhteistyötä pitää jatkaa – kun maakunnat muuttuvat aluekeskuksiksi ja seutukokeilu loppuu, niin kuntien välinen palveluyhteistyö ei katoa. Paras-hankkeessa kaikki maakunnan kunnat olivat valmiit maakuntavaltuuston tasoiseen yhteistyöhön. Siksi kuntaseitsikon tulisi ottaa myös huomioon koko maakunta: Paras tapa hoitaa tämä olisi tiivistyvä seudullinen yhteistyö palvelutuotannossa ja suurissa alueellisissa päätöksissä suorilla vaaleilla valittu maakuntavaltuustoa vastaava elin ja kotikuntien säilyminen.
Suurkuntauudistuksessa vihreät kantavat suurta huolta siitä, että pitäjät menettävät suurkunnassa omaleimaisuutensa ja sen, jonka on sanottu olevan valttina jatkossa: viihtyisät erilaiset asuinalueet ja mahdollisuuden itse vaikuttaa omiin asioihinsa. Pelkkä asukasraati ja kylätoimikunnat eivät riitä oman mielipiteen ilmaisuun ja alueen kehittämiseen. Varsinkin Hollolalla ja muilla maalaispitäjillä on paljon menetettävää – Lahden toimintakulttuuri, tapa tehdä asioita kuulematta virkahenkilöstöä ja asukkaita, on kovin erilainen, joskin myös haasteet. Hollolassa ei sentään piilotella homekouluja ja kuullaan asukkaita ja henkilöstöä: Hyvä kunnan henkilöstöpolitiikka ja työssä viihtyminen pitäisi näkyä siinä, ettei ennenaikaiselle eläkkeelle tai pitkäaikaiselle lähdetä. Virkoihin löytyy hakijoita – Hollola on haluttu paikka.
Talouden suhteen tilanne ei juuri liitoksen jälkeen muutu – tarkan veroeuron politiikka ja osin palvelujen karsiminen on edessä joka tapauksessa, ellei veroprosentin suurkunnassa haluta nousevan 25%:iin. Tätä voi ehkäistä palvelutuotannon yhdistämisellä, siihen ei tarvita suurkuntaa. Palvelujen tuottamisessa Hollola tekee jo paljon yhteistyötä. Lisäksi ollaan menossa entistä enemmän avopainotteisempaan, kannustavampaan ja ennaltaehkäisevämpään suuntaan.
